Maanantaiyö oli kovin levoton joten aavistin, että kohta alkaa tapahtua. Päivällä kun tulin kotiin, olivat vahatipat ilmestyneet! Tiesin vahtia koko illan. Seitsemän aikaan olin sattumalta karsinassa, kun vedet menivät. Hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei kaikki ollut niinkuin pitää. Ulos tuli vain yksi jalka ja aikaa kului. Yritin etsiä puuttuvia osia, mutta vastaan tuli vain päälaki/niska tms. Tässä vaiheessa oli jo eläinlääkäri tulossa.

Eläinlääkäri teki kaikkensa kolmen ihmisen avustuksella, mutta päätä ei saatu oikaistua. Varsalla ei ollut koskaan mitään mahdollisuutta selvitä. Oonan pelastamiseksi kokeiltiin viimeinen keino, se nukutettiin ja nostettiin takajaloista puoliksi ilmaan traktorilla. Kun supistuksia ei ollut ja painovoima oli apuna. sai eläinlääkäri oikaistua pään ja vedimme varsan melko helposti ulos. Täydellinen tammavarsa...

Tiistaiaamuna suuntasimme yllättävän hyväkuntoisen Oonan kanssa Hyvinkäälle. Tässä vaiheessa kohdusta ei vielä tullut kuin verta huuhtelussa, eikä sieltä löytynyt vaurioita tai istukan paloja. Kohtutulehdus on kuitenkin melko varma seuraamus, joten Oona jäi Hyvinkäälle hoitoon.

Vuoden odotus, panostus ja pilkuntarkka työ tuotti tällä kertaa surullisen lopputuloksen. Kotona odotti vain veriset seinät ja sotku.

Jos saa yhden hyvän päivän viettää, otetaan se kymmenkertaisesti takaisin...