Noniin oltiin sitten jälleen Wapun ja Jennan kanssa lenkillä. Poni vaikutti kyllä aikaisempaa virkeämmältä ja hermostuneemmalta.

Käppäiltiin metsätietä pitkin ja huitaisin puolihuolimattomasti raipalla ponille eloa.

No tämäpäs veti herneen turpaan ja lähti iloisesti pukkilaukkaa siinä kipittämään. Ei ollut mitään tuntoa suussa. No ajattelin fiksuna että ohjaan ponin metriseen lumipenkkaan, että kyllä se siihen pysähtyy. No Vilmahan päättikin sitten jatkaa menoaan ja hyppäsi penkalle! Meitsi tietysti kippasi alas kärryistä mahalleen siihen hankeen, kenkäkin tippui jalasta. Ihme kyllä ohjat pysyi tiukasti näpeissä. Ja poni pysähtyi sitten mahaan asti olevaan lumeen. No eihän siinä muuta mutta miulta retkahti niskat ja toinen aisa vääntyi kiemuralle :( Ja vielä upouudet kärrit...

Jatkettiin loppulenkki kuitenkin normaalisti, poni oli kyllä jotenkin hermona. Mutta ei sitten sen enempää kamaluuksia sattunut.

Liekö oli joku tammapäivä tai sitten potkuremmi provosoi pukittelemaan. Ei pitäisi liikaa luottaa näihin nuoriin...

Ihan kun tuo polvivenähdys ja -murtuma ei riittäisi, nyt ei sitten pää käänny. Taitaisi olla varhaiseläkkeen paikka, alkaa olla jo noita sotavammoja sen verran...